indicere
<dīcō, dīxī, dictum 3.>Übersicht aller Übersetzungen
- auferlegenin-dīcere (nachklassischnachkl.)in-dīcere (nachklassischnachkl.)
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. indīcō 2. Person 2. indīcis 3. Person 3. indīcit | 1. Person 1. indīcimus 2. Person 2. indīcitis 3. Person 3. indīcunt |
| Futur | 1. Person 1. indīcam 2. Person 2. indīces 3. Person 3. indīcet | 1. Person 1. indīcemus 2. Person 2. indīcetis 3. Person 3. indīcent |
| Imperfekt | 1. Person 1. indīcebam 2. Person 2. indīcebās 3. Person 3. indīcebat | 1. Person 1. indīcebāmus 2. Person 2. indīcebātis 3. Person 3. indīcebant |
| Perfekt | 1. Person 1. indīxī 2. Person 2. indīxisti 3. Person 3. indīxit | 1. Person 1. indīximus 2. Person 2. indīxistis 3. Person 3. indīxērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. indīxerō 2. Person 2. indīxeris 3. Person 3. indīxerit | 1. Person 1. indīxerimus 2. Person 2. indīxeritis 3. Person 3. indīxerint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. indīxeram 2. Person 2. indīxerās 3. Person 3. indīxerat | 1. Person 1. indīxerāmus 2. Person 2. indīxerātis 3. Person 3. indīxerant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. indīcam 2. Person 2. indīcās 3. Person 3. indīcat | 1. Person 1. indīcāmus 2. Person 2. indīcātis 3. Person 3. indīcant |
| Imperfekt | 1. Person 1. indīcerem 2. Person 2. indīcerēs 3. Person 3. indīceret | 1. Person 1. indīcerēmus 2. Person 2. indīcerētis 3. Person 3. indīcerent |
| Perfekt | 1. Person 1. indīxerim 2. Person 2. indīxeris 3. Person 3. indīxerit | 1. Person 1. indīxerimus 2. Person 2. indīxeritis 3. Person 3. indīxerint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. indīxissem 2. Person 2. indīxissēs 3. Person 3. indīxisset | 1. Person 1. indīxissēmus 2. Person 2. indīxissētis 3. Person 3. indīxissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | indīce! | indīcite! |
| Futur | 2. Person 2. indīcito! 3. Person 3. indīcito! | 2. Person 2. indīcitōte! 3. Person 3. indīcunto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | indīcere |
| Perfekt | indīxisse |
| Futur | indictūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | indīcens, indīcentis |
| Futur | indictūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | indīcendī |
|---|---|
| Dativ | indīcendō |
| Akkusativ | ad indīcendum |
| Ablativ | indīcendō |
Supinum
| indictum |
