deonerare
<ō, āvī, ātum 1.> (spätlateinischspätl.)Übersicht aller Übersetzungen
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. deonerō 2. Person 2. deonerās 3. Person 3. deonerat | 1. Person 1. deonerāmus 2. Person 2. deonerātis 3. Person 3. deonerant |
| Futur | 1. Person 1. deonerābō 2. Person 2. deonerābis 3. Person 3. deonerābit | 1. Person 1. deonerābimus 2. Person 2. deonerābitis 3. Person 3. deonerābunt |
| Imperfekt | 1. Person 1. deonerābam 2. Person 2. deonerābās 3. Person 3. deonerābat | 1. Person 1. deonerābāmus 2. Person 2. deonerābātis 3. Person 3. deonerābant |
| Perfekt | 1. Person 1. deonerāvī 2. Person 2. deonerāvisti 3. Person 3. deonerāvit | 1. Person 1. deonerāvimus 2. Person 2. deonerāvistis 3. Person 3. deonerāvērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. deonerāverō 2. Person 2. deonerāveris 3. Person 3. deonerāverit | 1. Person 1. deonerāverimus 2. Person 2. deonerāveritis 3. Person 3. deonerāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. deonerāveram 2. Person 2. deonerāverās 3. Person 3. deonerāverat | 1. Person 1. deonerāverāmus 2. Person 2. deonerāverātis 3. Person 3. deonerāverant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. deonerem 2. Person 2. deonerēs 3. Person 3. deoneret | 1. Person 1. deonerēmus 2. Person 2. deonerētis 3. Person 3. deonerent |
| Imperfekt | 1. Person 1. deonerārem 2. Person 2. deonerārēs 3. Person 3. deonerāret | 1. Person 1. deonerārēmus 2. Person 2. deonerārētis 3. Person 3. deonerārent |
| Perfekt | 1. Person 1. deonerāverim 2. Person 2. deonerāveris 3. Person 3. deonerāverit | 1. Person 1. deonerāverimus 2. Person 2. deonerāveritis 3. Person 3. deonerāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. deonerāvissem 2. Person 2. deonerāvissēs 3. Person 3. deonerāvisset | 1. Person 1. deonerāvissēmus 2. Person 2. deonerāvissētis 3. Person 3. deonerāvissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | deonerā! | deonerāte! |
| Futur | 2. Person 2. deonerāto! 3. Person 3. deonerāto! | 2. Person 2. deonerātōte! 3. Person 3. deoneranto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | deonerāre |
| Perfekt | deonerāvisse |
| Futur | deonerātūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | deonerāns, deonerantis |
| Futur | deonerātūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | deonerandī |
|---|---|
| Dativ | deonerandō |
| Akkusativ | ad deonerandum |
| Ablativ | deonerandō |
Supinum
| deonerātum |
