circummoenire
<iō, īvī, ītum 4.>Übersicht aller Übersetzungen
- circum-moenīre → siehe „circum-mūnīre“circum-moenīre → siehe „circum-mūnīre“
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. circummoenīō 2. Person 2. circummoenīs 3. Person 3. circummoenīt | 1. Person 1. circummoenīmus 2. Person 2. circummoenītis 3. Person 3. circummoenīunt |
| Futur | 1. Person 1. circummoenīam 2. Person 2. circummoenīes 3. Person 3. circummoenīet | 1. Person 1. circummoenīemus 2. Person 2. circummoenīetis 3. Person 3. circummoenīent |
| Imperfekt | 1. Person 1. circummoenīebam 2. Person 2. circummoenīebās 3. Person 3. circummoenīebat | 1. Person 1. circummoenīebāmus 2. Person 2. circummoenīebātis 3. Person 3. circummoenīebant |
| Perfekt | 1. Person 1. circummoenīvī 2. Person 2. circummoenīvisti 3. Person 3. circummoenīvit | 1. Person 1. circummoenīvimus 2. Person 2. circummoenīvistis 3. Person 3. circummoenīvērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. circummoenīverō 2. Person 2. circummoenīveris 3. Person 3. circummoenīverit | 1. Person 1. circummoenīverimus 2. Person 2. circummoenīveritis 3. Person 3. circummoenīverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. circummoenīveram 2. Person 2. circummoenīverās 3. Person 3. circummoenīverat | 1. Person 1. circummoenīverāmus 2. Person 2. circummoenīverātis 3. Person 3. circummoenīverant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. circummoenīam 2. Person 2. circummoenīās 3. Person 3. circummoenīat | 1. Person 1. circummoenīāmus 2. Person 2. circummoenīātis 3. Person 3. circummoenīant |
| Imperfekt | 1. Person 1. circummoenīrem 2. Person 2. circummoenīrēs 3. Person 3. circummoenīret | 1. Person 1. circummoenīrēmus 2. Person 2. circummoenīrētis 3. Person 3. circummoenīrent |
| Perfekt | 1. Person 1. circummoenīverim 2. Person 2. circummoenīveris 3. Person 3. circummoenīverit | 1. Person 1. circummoenīverimus 2. Person 2. circummoenīveritis 3. Person 3. circummoenīverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. circummoenīvissem 2. Person 2. circummoenīvissēs 3. Person 3. circummoenīvisset | 1. Person 1. circummoenīvissēmus 2. Person 2. circummoenīvissētis 3. Person 3. circummoenīvissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | circummoenī! | circummoenīte! |
| Futur | 2. Person 2. circummoenīto! 3. Person 3. circummoenīto! | 2. Person 2. circummoenītōte! 3. Person 3. circummoenīunto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | circummoenīre |
| Perfekt | circummoenīvisse |
| Futur | circummoenītūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | circummoenīens, circummoenīentis |
| Futur | circummoenītūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | circummoenīendī |
|---|---|
| Dativ | circummoenīendō |
| Akkusativ | ad circummoenīendum |
| Ablativ | circummoenīendō |
Supinum
| circummoenītum |
