circummunire
<iō, īvī, ītum 4.>Übersicht aller Übersetzungen
- ringsum befestigencircum-mūnīrecircum-mūnīre
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. circummūnīō 2. Person 2. circummūnīs 3. Person 3. circummūnīt | 1. Person 1. circummūnīmus 2. Person 2. circummūnītis 3. Person 3. circummūnīunt |
| Futur | 1. Person 1. circummūnīam 2. Person 2. circummūnīes 3. Person 3. circummūnīet | 1. Person 1. circummūnīemus 2. Person 2. circummūnīetis 3. Person 3. circummūnīent |
| Imperfekt | 1. Person 1. circummūnīebam 2. Person 2. circummūnīebās 3. Person 3. circummūnīebat | 1. Person 1. circummūnīebāmus 2. Person 2. circummūnīebātis 3. Person 3. circummūnīebant |
| Perfekt | 1. Person 1. circummūnīvī 2. Person 2. circummūnīvisti 3. Person 3. circummūnīvit | 1. Person 1. circummūnīvimus 2. Person 2. circummūnīvistis 3. Person 3. circummūnīvērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. circummūnīverō 2. Person 2. circummūnīveris 3. Person 3. circummūnīverit | 1. Person 1. circummūnīverimus 2. Person 2. circummūnīveritis 3. Person 3. circummūnīverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. circummūnīveram 2. Person 2. circummūnīverās 3. Person 3. circummūnīverat | 1. Person 1. circummūnīverāmus 2. Person 2. circummūnīverātis 3. Person 3. circummūnīverant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. circummūnīam 2. Person 2. circummūnīās 3. Person 3. circummūnīat | 1. Person 1. circummūnīāmus 2. Person 2. circummūnīātis 3. Person 3. circummūnīant |
| Imperfekt | 1. Person 1. circummūnīrem 2. Person 2. circummūnīrēs 3. Person 3. circummūnīret | 1. Person 1. circummūnīrēmus 2. Person 2. circummūnīrētis 3. Person 3. circummūnīrent |
| Perfekt | 1. Person 1. circummūnīverim 2. Person 2. circummūnīveris 3. Person 3. circummūnīverit | 1. Person 1. circummūnīverimus 2. Person 2. circummūnīveritis 3. Person 3. circummūnīverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. circummūnīvissem 2. Person 2. circummūnīvissēs 3. Person 3. circummūnīvisset | 1. Person 1. circummūnīvissēmus 2. Person 2. circummūnīvissētis 3. Person 3. circummūnīvissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | circummūnī! | circummūnīte! |
| Futur | 2. Person 2. circummūnīto! 3. Person 3. circummūnīto! | 2. Person 2. circummūnītōte! 3. Person 3. circummūnīunto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | circummūnīre |
| Perfekt | circummūnīvisse |
| Futur | circummūnītūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | circummūnīens, circummūnīentis |
| Futur | circummūnītūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | circummūnīendī |
|---|---|
| Dativ | circummūnīendō |
| Akkusativ | ad circummūnīendum |
| Ablativ | circummūnīendō |
Supinum
| circummūnītum |
