spumare
intransitives Verb v/i <ō, āvī, ātum 1.> ||spumare||Übersicht aller Übersetzungen
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. spūmō 2. Person 2. spūmās 3. Person 3. spūmat | 1. Person 1. spūmāmus 2. Person 2. spūmātis 3. Person 3. spūmant |
| Futur | 1. Person 1. spūmābō 2. Person 2. spūmābis 3. Person 3. spūmābit | 1. Person 1. spūmābimus 2. Person 2. spūmābitis 3. Person 3. spūmābunt |
| Imperfekt | 1. Person 1. spūmābam 2. Person 2. spūmābās 3. Person 3. spūmābat | 1. Person 1. spūmābāmus 2. Person 2. spūmābātis 3. Person 3. spūmābant |
| Perfekt | 1. Person 1. spūmāvī 2. Person 2. spūmāvisti 3. Person 3. spūmāvit | 1. Person 1. spūmāvimus 2. Person 2. spūmāvistis 3. Person 3. spūmāvērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. spūmāverō 2. Person 2. spūmāveris 3. Person 3. spūmāverit | 1. Person 1. spūmāverimus 2. Person 2. spūmāveritis 3. Person 3. spūmāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. spūmāveram 2. Person 2. spūmāverās 3. Person 3. spūmāverat | 1. Person 1. spūmāverāmus 2. Person 2. spūmāverātis 3. Person 3. spūmāverant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. spūmem 2. Person 2. spūmēs 3. Person 3. spūmet | 1. Person 1. spūmēmus 2. Person 2. spūmētis 3. Person 3. spūment |
| Imperfekt | 1. Person 1. spūmārem 2. Person 2. spūmārēs 3. Person 3. spūmāret | 1. Person 1. spūmārēmus 2. Person 2. spūmārētis 3. Person 3. spūmārent |
| Perfekt | 1. Person 1. spūmāverim 2. Person 2. spūmāveris 3. Person 3. spūmāverit | 1. Person 1. spūmāverimus 2. Person 2. spūmāveritis 3. Person 3. spūmāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. spūmāvissem 2. Person 2. spūmāvissēs 3. Person 3. spūmāvisset | 1. Person 1. spūmāvissēmus 2. Person 2. spūmāvissētis 3. Person 3. spūmāvissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | spūmā! | spūmāte! |
| Futur | 2. Person 2. spūmāto! 3. Person 3. spūmāto! | 2. Person 2. spūmātōte! 3. Person 3. spūmanto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | spūmāre |
| Perfekt | spūmāvisse |
| Futur | spūmātūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | spūmāns, spūmantis |
| Futur | spūmātūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | spūmandī |
|---|---|
| Dativ | spūmandō |
| Akkusativ | ad spūmandum |
| Ablativ | spūmandō |
Supinum
| spūmātum |
spumare
transitives Verb v/t <ō, āvī, ātum 1.> ||spumare||Übersicht aller Übersetzungen
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. spūmō 2. Person 2. spūmās 3. Person 3. spūmat | 1. Person 1. spūmāmus 2. Person 2. spūmātis 3. Person 3. spūmant |
| Futur | 1. Person 1. spūmābō 2. Person 2. spūmābis 3. Person 3. spūmābit | 1. Person 1. spūmābimus 2. Person 2. spūmābitis 3. Person 3. spūmābunt |
| Imperfekt | 1. Person 1. spūmābam 2. Person 2. spūmābās 3. Person 3. spūmābat | 1. Person 1. spūmābāmus 2. Person 2. spūmābātis 3. Person 3. spūmābant |
| Perfekt | 1. Person 1. spūmāvī 2. Person 2. spūmāvisti 3. Person 3. spūmāvit | 1. Person 1. spūmāvimus 2. Person 2. spūmāvistis 3. Person 3. spūmāvērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. spūmāverō 2. Person 2. spūmāveris 3. Person 3. spūmāverit | 1. Person 1. spūmāverimus 2. Person 2. spūmāveritis 3. Person 3. spūmāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. spūmāveram 2. Person 2. spūmāverās 3. Person 3. spūmāverat | 1. Person 1. spūmāverāmus 2. Person 2. spūmāverātis 3. Person 3. spūmāverant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. spūmem 2. Person 2. spūmēs 3. Person 3. spūmet | 1. Person 1. spūmēmus 2. Person 2. spūmētis 3. Person 3. spūment |
| Imperfekt | 1. Person 1. spūmārem 2. Person 2. spūmārēs 3. Person 3. spūmāret | 1. Person 1. spūmārēmus 2. Person 2. spūmārētis 3. Person 3. spūmārent |
| Perfekt | 1. Person 1. spūmāverim 2. Person 2. spūmāveris 3. Person 3. spūmāverit | 1. Person 1. spūmāverimus 2. Person 2. spūmāveritis 3. Person 3. spūmāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. spūmāvissem 2. Person 2. spūmāvissēs 3. Person 3. spūmāvisset | 1. Person 1. spūmāvissēmus 2. Person 2. spūmāvissētis 3. Person 3. spūmāvissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | spūmā! | spūmāte! |
| Futur | 2. Person 2. spūmāto! 3. Person 3. spūmāto! | 2. Person 2. spūmātōte! 3. Person 3. spūmanto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | spūmāre |
| Perfekt | spūmāvisse |
| Futur | spūmātūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | spūmāns, spūmantis |
| Futur | spūmātūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | spūmandī |
|---|---|
| Dativ | spūmandō |
| Akkusativ | ad spūmandum |
| Ablativ | spūmandō |
Supinum
| spūmātum |
