praetervolitare
<ō, āvī, ātum 1.>(C. Iulius?) Phaedrus Phaedr.Übersicht aller Übersetzungen
- vorbeifliegenpraeter-volitārepraeter-volitāre
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. praetervolitō 2. Person 2. praetervolitās 3. Person 3. praetervolitat | 1. Person 1. praetervolitāmus 2. Person 2. praetervolitātis 3. Person 3. praetervolitant |
| Futur | 1. Person 1. praetervolitābō 2. Person 2. praetervolitābis 3. Person 3. praetervolitābit | 1. Person 1. praetervolitābimus 2. Person 2. praetervolitābitis 3. Person 3. praetervolitābunt |
| Imperfekt | 1. Person 1. praetervolitābam 2. Person 2. praetervolitābās 3. Person 3. praetervolitābat | 1. Person 1. praetervolitābāmus 2. Person 2. praetervolitābātis 3. Person 3. praetervolitābant |
| Perfekt | 1. Person 1. praetervolitāvī 2. Person 2. praetervolitāvisti 3. Person 3. praetervolitāvit | 1. Person 1. praetervolitāvimus 2. Person 2. praetervolitāvistis 3. Person 3. praetervolitāvērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. praetervolitāverō 2. Person 2. praetervolitāveris 3. Person 3. praetervolitāverit | 1. Person 1. praetervolitāverimus 2. Person 2. praetervolitāveritis 3. Person 3. praetervolitāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. praetervolitāveram 2. Person 2. praetervolitāverās 3. Person 3. praetervolitāverat | 1. Person 1. praetervolitāverāmus 2. Person 2. praetervolitāverātis 3. Person 3. praetervolitāverant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. praetervolitem 2. Person 2. praetervolitēs 3. Person 3. praetervolitet | 1. Person 1. praetervolitēmus 2. Person 2. praetervolitētis 3. Person 3. praetervolitent |
| Imperfekt | 1. Person 1. praetervolitārem 2. Person 2. praetervolitārēs 3. Person 3. praetervolitāret | 1. Person 1. praetervolitārēmus 2. Person 2. praetervolitārētis 3. Person 3. praetervolitārent |
| Perfekt | 1. Person 1. praetervolitāverim 2. Person 2. praetervolitāveris 3. Person 3. praetervolitāverit | 1. Person 1. praetervolitāverimus 2. Person 2. praetervolitāveritis 3. Person 3. praetervolitāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. praetervolitāvissem 2. Person 2. praetervolitāvissēs 3. Person 3. praetervolitāvisset | 1. Person 1. praetervolitāvissēmus 2. Person 2. praetervolitāvissētis 3. Person 3. praetervolitāvissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | praetervolitā! | praetervolitāte! |
| Futur | 2. Person 2. praetervolitāto! 3. Person 3. praetervolitāto! | 2. Person 2. praetervolitātōte! 3. Person 3. praetervolitanto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | praetervolitāre |
| Perfekt | praetervolitāvisse |
| Futur | praetervolitātūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | praetervolitāns, praetervolitantis |
| Futur | praetervolitātūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | praetervolitandī |
|---|---|
| Dativ | praetervolitandō |
| Akkusativ | ad praetervolitandum |
| Ablativ | praetervolitandō |
Supinum
| praetervolitātum |
