paedicare
<ō, āvī, ātum 1.> poetischpoetÜbersicht aller Übersetzungen
- Unzucht mit Knaben treibenpaedīcārepaedīcāre
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. paedīcō 2. Person 2. paedīcās 3. Person 3. paedīcat | 1. Person 1. paedīcāmus 2. Person 2. paedīcātis 3. Person 3. paedīcant |
| Futur | 1. Person 1. paedīcābō 2. Person 2. paedīcābis 3. Person 3. paedīcābit | 1. Person 1. paedīcābimus 2. Person 2. paedīcābitis 3. Person 3. paedīcābunt |
| Imperfekt | 1. Person 1. paedīcābam 2. Person 2. paedīcābās 3. Person 3. paedīcābat | 1. Person 1. paedīcābāmus 2. Person 2. paedīcābātis 3. Person 3. paedīcābant |
| Perfekt | 1. Person 1. paedīcāvī 2. Person 2. paedīcāvisti 3. Person 3. paedīcāvit | 1. Person 1. paedīcāvimus 2. Person 2. paedīcāvistis 3. Person 3. paedīcāvērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. paedīcāverō 2. Person 2. paedīcāveris 3. Person 3. paedīcāverit | 1. Person 1. paedīcāverimus 2. Person 2. paedīcāveritis 3. Person 3. paedīcāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. paedīcāveram 2. Person 2. paedīcāverās 3. Person 3. paedīcāverat | 1. Person 1. paedīcāverāmus 2. Person 2. paedīcāverātis 3. Person 3. paedīcāverant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. paedīcem 2. Person 2. paedīcēs 3. Person 3. paedīcet | 1. Person 1. paedīcēmus 2. Person 2. paedīcētis 3. Person 3. paedīcent |
| Imperfekt | 1. Person 1. paedīcārem 2. Person 2. paedīcārēs 3. Person 3. paedīcāret | 1. Person 1. paedīcārēmus 2. Person 2. paedīcārētis 3. Person 3. paedīcārent |
| Perfekt | 1. Person 1. paedīcāverim 2. Person 2. paedīcāveris 3. Person 3. paedīcāverit | 1. Person 1. paedīcāverimus 2. Person 2. paedīcāveritis 3. Person 3. paedīcāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. paedīcāvissem 2. Person 2. paedīcāvissēs 3. Person 3. paedīcāvisset | 1. Person 1. paedīcāvissēmus 2. Person 2. paedīcāvissētis 3. Person 3. paedīcāvissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | paedīcā! | paedīcāte! |
| Futur | 2. Person 2. paedīcāto! 3. Person 3. paedīcāto! | 2. Person 2. paedīcātōte! 3. Person 3. paedīcanto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | paedīcāre |
| Perfekt | paedīcāvisse |
| Futur | paedīcātūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | paedīcāns, paedīcantis |
| Futur | paedīcātūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | paedīcandī |
|---|---|
| Dativ | paedīcandō |
| Akkusativ | ad paedīcandum |
| Ablativ | paedīcandō |
Supinum
| paedīcātum |
