obtorpescere
<torpēscō, torpuī, - 3.>Übersicht aller Übersetzungen
- erstarren, gefühllos werdenob-torpēscereob-torpēscere
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. obtorpēscō 2. Person 2. obtorpēscis 3. Person 3. obtorpēscit | 1. Person 1. obtorpēscimus 2. Person 2. obtorpēscitis 3. Person 3. obtorpēscunt |
| Futur | 1. Person 1. obtorpēscam 2. Person 2. obtorpēsces 3. Person 3. obtorpēscet | 1. Person 1. obtorpēscemus 2. Person 2. obtorpēscetis 3. Person 3. obtorpēscent |
| Imperfekt | 1. Person 1. obtorpēscebam 2. Person 2. obtorpēscebās 3. Person 3. obtorpēscebat | 1. Person 1. obtorpēscebāmus 2. Person 2. obtorpēscebātis 3. Person 3. obtorpēscebant |
| Perfekt | 1. Person 1. obtorpuī 2. Person 2. obtorpuisti 3. Person 3. obtorpuit | 1. Person 1. obtorpuimus 2. Person 2. obtorpuistis 3. Person 3. obtorpuērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. obtorpuerō 2. Person 2. obtorpueris 3. Person 3. obtorpuerit | 1. Person 1. obtorpuerimus 2. Person 2. obtorpueritis 3. Person 3. obtorpuerint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. obtorpueram 2. Person 2. obtorpuerās 3. Person 3. obtorpuerat | 1. Person 1. obtorpuerāmus 2. Person 2. obtorpuerātis 3. Person 3. obtorpuerant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. obtorpēscam 2. Person 2. obtorpēscās 3. Person 3. obtorpēscat | 1. Person 1. obtorpēscāmus 2. Person 2. obtorpēscātis 3. Person 3. obtorpēscant |
| Imperfekt | 1. Person 1. obtorpēscerem 2. Person 2. obtorpēscerēs 3. Person 3. obtorpēsceret | 1. Person 1. obtorpēscerēmus 2. Person 2. obtorpēscerētis 3. Person 3. obtorpēscerent |
| Perfekt | 1. Person 1. obtorpuerim 2. Person 2. obtorpueris 3. Person 3. obtorpuerit | 1. Person 1. obtorpuerimus 2. Person 2. obtorpueritis 3. Person 3. obtorpuerint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. obtorpuissem 2. Person 2. obtorpuissēs 3. Person 3. obtorpuisset | 1. Person 1. obtorpuissēmus 2. Person 2. obtorpuissētis 3. Person 3. obtorpuissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | obtorpēsce! | obtorpēscite! |
| Futur | 2. Person 2. obtorpēscito! 3. Person 3. obtorpēscito! | 2. Person 2. obtorpēscitōte! 3. Person 3. obtorpēscunto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | obtorpēscere |
| Perfekt | obtorpuisse |
| Futur | - |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | obtorpēscens, obtorpēscentis |
| Futur | - |
Gerundium
| Genitiv | obtorpēscendī |
|---|---|
| Dativ | obtorpēscendō |
| Akkusativ | ad obtorpēscendum |
| Ablativ | obtorpēscendō |
Supinum
| - |
