immutescere
<mūtēscō, mūtuī, - 3.> poetischpoet (nachklassischnachkl.)Übersicht aller Übersetzungen
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. immūtēscō 2. Person 2. immūtēscis 3. Person 3. immūtēscit | 1. Person 1. immūtēscimus 2. Person 2. immūtēscitis 3. Person 3. immūtēscunt |
| Futur | 1. Person 1. immūtēscam 2. Person 2. immūtēsces 3. Person 3. immūtēscet | 1. Person 1. immūtēscemus 2. Person 2. immūtēscetis 3. Person 3. immūtēscent |
| Imperfekt | 1. Person 1. immūtēscebam 2. Person 2. immūtēscebās 3. Person 3. immūtēscebat | 1. Person 1. immūtēscebāmus 2. Person 2. immūtēscebātis 3. Person 3. immūtēscebant |
| Perfekt | 1. Person 1. immūtuī 2. Person 2. immūtuisti 3. Person 3. immūtuit | 1. Person 1. immūtuimus 2. Person 2. immūtuistis 3. Person 3. immūtuērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. immūtuerō 2. Person 2. immūtueris 3. Person 3. immūtuerit | 1. Person 1. immūtuerimus 2. Person 2. immūtueritis 3. Person 3. immūtuerint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. immūtueram 2. Person 2. immūtuerās 3. Person 3. immūtuerat | 1. Person 1. immūtuerāmus 2. Person 2. immūtuerātis 3. Person 3. immūtuerant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. immūtēscam 2. Person 2. immūtēscās 3. Person 3. immūtēscat | 1. Person 1. immūtēscāmus 2. Person 2. immūtēscātis 3. Person 3. immūtēscant |
| Imperfekt | 1. Person 1. immūtēscerem 2. Person 2. immūtēscerēs 3. Person 3. immūtēsceret | 1. Person 1. immūtēscerēmus 2. Person 2. immūtēscerētis 3. Person 3. immūtēscerent |
| Perfekt | 1. Person 1. immūtuerim 2. Person 2. immūtueris 3. Person 3. immūtuerit | 1. Person 1. immūtuerimus 2. Person 2. immūtueritis 3. Person 3. immūtuerint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. immūtuissem 2. Person 2. immūtuissēs 3. Person 3. immūtuisset | 1. Person 1. immūtuissēmus 2. Person 2. immūtuissētis 3. Person 3. immūtuissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | immūtēsce! | immūtēscite! |
| Futur | 2. Person 2. immūtēscito! 3. Person 3. immūtēscito! | 2. Person 2. immūtēscitōte! 3. Person 3. immūtēscunto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | immūtēscere |
| Perfekt | immūtuisse |
| Futur | - |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | immūtēscens, immūtēscentis |
| Futur | - |
Gerundium
| Genitiv | immūtēscendī |
|---|---|
| Dativ | immūtēscendō |
| Akkusativ | ad immūtēscendum |
| Ablativ | immūtēscendō |
Supinum
| - |
