honorare
<ō, āvī, ātum 1.> poetischpoet ||honor|| (nachklassischnachkl.)Übersicht aller Übersetzungen
- ehren, auszeichnenhonōrārehonōrāre
- verherrlichenhonōrārehonōrāre
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. honōrō 2. Person 2. honōrās 3. Person 3. honōrat | 1. Person 1. honōrāmus 2. Person 2. honōrātis 3. Person 3. honōrant |
| Futur | 1. Person 1. honōrābō 2. Person 2. honōrābis 3. Person 3. honōrābit | 1. Person 1. honōrābimus 2. Person 2. honōrābitis 3. Person 3. honōrābunt |
| Imperfekt | 1. Person 1. honōrābam 2. Person 2. honōrābās 3. Person 3. honōrābat | 1. Person 1. honōrābāmus 2. Person 2. honōrābātis 3. Person 3. honōrābant |
| Perfekt | 1. Person 1. honōrāvī 2. Person 2. honōrāvisti 3. Person 3. honōrāvit | 1. Person 1. honōrāvimus 2. Person 2. honōrāvistis 3. Person 3. honōrāvērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. honōrāverō 2. Person 2. honōrāveris 3. Person 3. honōrāverit | 1. Person 1. honōrāverimus 2. Person 2. honōrāveritis 3. Person 3. honōrāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. honōrāveram 2. Person 2. honōrāverās 3. Person 3. honōrāverat | 1. Person 1. honōrāverāmus 2. Person 2. honōrāverātis 3. Person 3. honōrāverant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. honōrem 2. Person 2. honōrēs 3. Person 3. honōret | 1. Person 1. honōrēmus 2. Person 2. honōrētis 3. Person 3. honōrent |
| Imperfekt | 1. Person 1. honōrārem 2. Person 2. honōrārēs 3. Person 3. honōrāret | 1. Person 1. honōrārēmus 2. Person 2. honōrārētis 3. Person 3. honōrārent |
| Perfekt | 1. Person 1. honōrāverim 2. Person 2. honōrāveris 3. Person 3. honōrāverit | 1. Person 1. honōrāverimus 2. Person 2. honōrāveritis 3. Person 3. honōrāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. honōrāvissem 2. Person 2. honōrāvissēs 3. Person 3. honōrāvisset | 1. Person 1. honōrāvissēmus 2. Person 2. honōrāvissētis 3. Person 3. honōrāvissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | honōrā! | honōrāte! |
| Futur | 2. Person 2. honōrāto! 3. Person 3. honōrāto! | 2. Person 2. honōrātōte! 3. Person 3. honōranto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | honōrāre |
| Perfekt | honōrāvisse |
| Futur | honōrātūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | honōrāns, honōrantis |
| Futur | honōrātūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | honōrandī |
|---|---|
| Dativ | honōrandō |
| Akkusativ | ad honōrandum |
| Ablativ | honōrandō |
Supinum
| honōrātum |
