exsuscitare
<ō, āvī, ātum 1.>Übersicht aller Übersetzungen
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. exsuscitō 2. Person 2. exsuscitās 3. Person 3. exsuscitat | 1. Person 1. exsuscitāmus 2. Person 2. exsuscitātis 3. Person 3. exsuscitant |
| Futur | 1. Person 1. exsuscitābō 2. Person 2. exsuscitābis 3. Person 3. exsuscitābit | 1. Person 1. exsuscitābimus 2. Person 2. exsuscitābitis 3. Person 3. exsuscitābunt |
| Imperfekt | 1. Person 1. exsuscitābam 2. Person 2. exsuscitābās 3. Person 3. exsuscitābat | 1. Person 1. exsuscitābāmus 2. Person 2. exsuscitābātis 3. Person 3. exsuscitābant |
| Perfekt | 1. Person 1. exsuscitāvī 2. Person 2. exsuscitāvisti 3. Person 3. exsuscitāvit | 1. Person 1. exsuscitāvimus 2. Person 2. exsuscitāvistis 3. Person 3. exsuscitāvērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. exsuscitāverō 2. Person 2. exsuscitāveris 3. Person 3. exsuscitāverit | 1. Person 1. exsuscitāverimus 2. Person 2. exsuscitāveritis 3. Person 3. exsuscitāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. exsuscitāveram 2. Person 2. exsuscitāverās 3. Person 3. exsuscitāverat | 1. Person 1. exsuscitāverāmus 2. Person 2. exsuscitāverātis 3. Person 3. exsuscitāverant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. exsuscitem 2. Person 2. exsuscitēs 3. Person 3. exsuscitet | 1. Person 1. exsuscitēmus 2. Person 2. exsuscitētis 3. Person 3. exsuscitent |
| Imperfekt | 1. Person 1. exsuscitārem 2. Person 2. exsuscitārēs 3. Person 3. exsuscitāret | 1. Person 1. exsuscitārēmus 2. Person 2. exsuscitārētis 3. Person 3. exsuscitārent |
| Perfekt | 1. Person 1. exsuscitāverim 2. Person 2. exsuscitāveris 3. Person 3. exsuscitāverit | 1. Person 1. exsuscitāverimus 2. Person 2. exsuscitāveritis 3. Person 3. exsuscitāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. exsuscitāvissem 2. Person 2. exsuscitāvissēs 3. Person 3. exsuscitāvisset | 1. Person 1. exsuscitāvissēmus 2. Person 2. exsuscitāvissētis 3. Person 3. exsuscitāvissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | exsuscitā! | exsuscitāte! |
| Futur | 2. Person 2. exsuscitāto! 3. Person 3. exsuscitāto! | 2. Person 2. exsuscitātōte! 3. Person 3. exsuscitanto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | exsuscitāre |
| Perfekt | exsuscitāvisse |
| Futur | exsuscitātūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | exsuscitāns, exsuscitantis |
| Futur | exsuscitātūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | exsuscitandī |
|---|---|
| Dativ | exsuscitandō |
| Akkusativ | ad exsuscitandum |
| Ablativ | exsuscitandō |
Supinum
| exsuscitātum |
