dissuadere
<suādeō, suāsī, suāsum 2.>Übersicht aller Übersetzungen
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. dissuādēō 2. Person 2. dissuādēs 3. Person 3. dissuādēt | 1. Person 1. dissuādēmus 2. Person 2. dissuādētis 3. Person 3. dissuādēnt |
| Futur | 1. Person 1. dissuādēbō 2. Person 2. dissuādēbis 3. Person 3. dissuādēbit | 1. Person 1. dissuādēbimus 2. Person 2. dissuādēbitis 3. Person 3. dissuādēbunt |
| Imperfekt | 1. Person 1. dissuādēbam 2. Person 2. dissuādēbās 3. Person 3. dissuādēbat | 1. Person 1. dissuādēbāmus 2. Person 2. dissuādēbātis 3. Person 3. dissuādēbant |
| Perfekt | 1. Person 1. dissuasī 2. Person 2. dissuāsisti 3. Person 3. dissuāsit | 1. Person 1. dissuāsimus 2. Person 2. dissuāsistis 3. Person 3. dissuāsērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. dissuāserō 2. Person 2. dissuāseris 3. Person 3. dissuāserit | 1. Person 1. dissuāserimus 2. Person 2. dissuāseritis 3. Person 3. dissuāserint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. dissuāseram 2. Person 2. dissuaserās 3. Person 3. dissuaserat | 1. Person 1. dissuāserāmus 2. Person 2. dissuāserātis 3. Person 3. dissuāserant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. dissuādēam 2. Person 2. dissuādēās 3. Person 3. dissuādēat | 1. Person 1. dissuādēāmus 2. Person 2. dissuādēātis 3. Person 3. dissuādēant |
| Imperfekt | 1. Person 1. dissuādērem 2. Person 2. dissuādērēs 3. Person 3. dissuādēret | 1. Person 1. dissuādērēmus 2. Person 2. dissuādērētis 3. Person 3. dissuādērent |
| Perfekt | 1. Person 1. dissuāserim 2. Person 2. dissuāseris 3. Person 3. dissuaserit | 1. Person 1. dissuāserimus 2. Person 2. dissuāseritis 3. Person 3. dissuāserint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. dissuāsissem 2. Person 2. dissuāsissēs 3. Person 3. dissuāsisset | 1. Person 1. dissuāsissēmus 2. Person 2. dissuāsissētis 3. Person 3. dissuāsissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | dissuādē! | dissuādēte! |
| Futur | 2. Person 2. dissuādēto! 3. Person 3. dissuādēto! | 2. Person 2. dissuādētōte! 3. Person 3. dissuādēnto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | dissuādēre |
| Perfekt | dissuasisse |
| Futur | dissuāsūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | dissuādēns, dissuādēntis |
| Futur | dissuāsūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | dissuādēndī |
|---|---|
| Dativ | dissuādēndō |
| Akkusativ | ad dissuādēndum |
| Ablativ | dissuādēndō |
Supinum
| dissuāsum |
