despuere
intransitives Verb v/i <spuō, spuī, spūtum 3.>Übersicht aller Übersetzungen
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. dēspuō 2. Person 2. dēspuis 3. Person 3. dēspuit | 1. Person 1. dēspuimus 2. Person 2. dēspuitis 3. Person 3. dēspuunt |
| Futur | 1. Person 1. dēspuam 2. Person 2. dēspues 3. Person 3. dēspuet | 1. Person 1. dēspuemus 2. Person 2. dēspuetis 3. Person 3. dēspuent |
| Imperfekt | 1. Person 1. dēspuebam 2. Person 2. dēspuebās 3. Person 3. dēspuebat | 1. Person 1. dēspuebāmus 2. Person 2. dēspuebātis 3. Person 3. dēspuebant |
| Perfekt | 1. Person 1. dēspuī 2. Person 2. dēspuisti 3. Person 3. dēspuit | 1. Person 1. dēspuimus 2. Person 2. dēspuistis 3. Person 3. dēspuērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. dēspuerō 2. Person 2. dēspueris 3. Person 3. dēspuerit | 1. Person 1. dēspuerimus 2. Person 2. dēspueritis 3. Person 3. dēspuerint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. dēspueram 2. Person 2. dēspuerās 3. Person 3. dēspuerat | 1. Person 1. dēspuerāmus 2. Person 2. dēspuerātis 3. Person 3. dēspuerant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. dēspuam 2. Person 2. dēspuās 3. Person 3. dēspuat | 1. Person 1. dēspuāmus 2. Person 2. dēspuātis 3. Person 3. dēspuant |
| Imperfekt | 1. Person 1. dēspuerem 2. Person 2. dēspuerēs 3. Person 3. dēspueret | 1. Person 1. dēspuerēmus 2. Person 2. dēspuerētis 3. Person 3. dēspuerent |
| Perfekt | 1. Person 1. dēspuerim 2. Person 2. dēspueris 3. Person 3. dēspuerit | 1. Person 1. dēspuerimus 2. Person 2. dēspueritis 3. Person 3. dēspuerint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. dēspuissem 2. Person 2. dēspuissēs 3. Person 3. dēspuisset | 1. Person 1. dēspuissēmus 2. Person 2. dēspuissētis 3. Person 3. dēspuissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | dēspue! | dēspuite! |
| Futur | 2. Person 2. dēspuito! 3. Person 3. dēspuito! | 2. Person 2. dēspuitōte! 3. Person 3. dēspuunto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | dēspuere |
| Perfekt | dēspuisse |
| Futur | dēspūtūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | dēspuens, dēspuentis |
| Futur | dēspūtūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | dēspuendī |
|---|---|
| Dativ | dēspuendō |
| Akkusativ | ad dēspuendum |
| Ablativ | dēspuendō |
Supinum
| dēspūtum |
despuere
transitives Verb v/t <spuō, spuī, spūtum 3.>Übersicht aller Übersetzungen
- verschmähendē-spueredē-spuere
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. dēspuō 2. Person 2. dēspuis 3. Person 3. dēspuit | 1. Person 1. dēspuimus 2. Person 2. dēspuitis 3. Person 3. dēspuunt |
| Futur | 1. Person 1. dēspuam 2. Person 2. dēspues 3. Person 3. dēspuet | 1. Person 1. dēspuemus 2. Person 2. dēspuetis 3. Person 3. dēspuent |
| Imperfekt | 1. Person 1. dēspuebam 2. Person 2. dēspuebās 3. Person 3. dēspuebat | 1. Person 1. dēspuebāmus 2. Person 2. dēspuebātis 3. Person 3. dēspuebant |
| Perfekt | 1. Person 1. dēspuī 2. Person 2. dēspuisti 3. Person 3. dēspuit | 1. Person 1. dēspuimus 2. Person 2. dēspuistis 3. Person 3. dēspuērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. dēspuerō 2. Person 2. dēspueris 3. Person 3. dēspuerit | 1. Person 1. dēspuerimus 2. Person 2. dēspueritis 3. Person 3. dēspuerint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. dēspueram 2. Person 2. dēspuerās 3. Person 3. dēspuerat | 1. Person 1. dēspuerāmus 2. Person 2. dēspuerātis 3. Person 3. dēspuerant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. dēspuam 2. Person 2. dēspuās 3. Person 3. dēspuat | 1. Person 1. dēspuāmus 2. Person 2. dēspuātis 3. Person 3. dēspuant |
| Imperfekt | 1. Person 1. dēspuerem 2. Person 2. dēspuerēs 3. Person 3. dēspueret | 1. Person 1. dēspuerēmus 2. Person 2. dēspuerētis 3. Person 3. dēspuerent |
| Perfekt | 1. Person 1. dēspuerim 2. Person 2. dēspueris 3. Person 3. dēspuerit | 1. Person 1. dēspuerimus 2. Person 2. dēspueritis 3. Person 3. dēspuerint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. dēspuissem 2. Person 2. dēspuissēs 3. Person 3. dēspuisset | 1. Person 1. dēspuissēmus 2. Person 2. dēspuissētis 3. Person 3. dēspuissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | dēspue! | dēspuite! |
| Futur | 2. Person 2. dēspuito! 3. Person 3. dēspuito! | 2. Person 2. dēspuitōte! 3. Person 3. dēspuunto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | dēspuere |
| Perfekt | dēspuisse |
| Futur | dēspūtūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | dēspuens, dēspuentis |
| Futur | dēspūtūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | dēspuendī |
|---|---|
| Dativ | dēspuendō |
| Akkusativ | ad dēspuendum |
| Ablativ | dēspuendō |
Supinum
| dēspūtum |
