deplangere
<plangō, plānxī, plānctum 3.> poetischpoet (nachklassischnachkl.)Übersicht aller Übersetzungen
- beklagen, bejammerndē-plangeredē-plangere
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. dēplangō 2. Person 2. dēplangis 3. Person 3. dēplangit | 1. Person 1. dēplangimus 2. Person 2. dēplangitis 3. Person 3. dēplangunt |
| Futur | 1. Person 1. dēplangam 2. Person 2. dēplanges 3. Person 3. dēplanget | 1. Person 1. dēplangemus 2. Person 2. dēplangetis 3. Person 3. dēplangent |
| Imperfekt | 1. Person 1. dēplangebam 2. Person 2. dēplangebās 3. Person 3. dēplangebat | 1. Person 1. dēplangebāmus 2. Person 2. dēplangebātis 3. Person 3. dēplangebant |
| Perfekt | 1. Person 1. dēplānxī 2. Person 2. dēplānxisti 3. Person 3. dēplānxit | 1. Person 1. dēplānximus 2. Person 2. dēplānxistis 3. Person 3. dēplānxērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. dēplānxerō 2. Person 2. dēplānxeris 3. Person 3. dēplānxerit | 1. Person 1. dēplānxerimus 2. Person 2. dēplānxeritis 3. Person 3. dēplānxerint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. dēplānxeram 2. Person 2. dēplānxerās 3. Person 3. dēplānxerat | 1. Person 1. dēplānxerāmus 2. Person 2. dēplānxerātis 3. Person 3. dēplānxerant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. dēplangam 2. Person 2. dēplangās 3. Person 3. dēplangat | 1. Person 1. dēplangāmus 2. Person 2. dēplangātis 3. Person 3. dēplangant |
| Imperfekt | 1. Person 1. dēplangerem 2. Person 2. dēplangerēs 3. Person 3. dēplangeret | 1. Person 1. dēplangerēmus 2. Person 2. dēplangerētis 3. Person 3. dēplangerent |
| Perfekt | 1. Person 1. dēplānxerim 2. Person 2. dēplānxeris 3. Person 3. dēplānxerit | 1. Person 1. dēplānxerimus 2. Person 2. dēplānxeritis 3. Person 3. dēplānxerint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. dēplānxissem 2. Person 2. dēplānxissēs 3. Person 3. dēplānxisset | 1. Person 1. dēplānxissēmus 2. Person 2. dēplānxissētis 3. Person 3. dēplānxissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | dēplange! | dēplangite! |
| Futur | 2. Person 2. dēplangito! 3. Person 3. dēplangito! | 2. Person 2. dēplangitōte! 3. Person 3. dēplangunto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | dēplangere |
| Perfekt | dēplānxisse |
| Futur | dēplānctūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | dēplangens, dēplangentis |
| Futur | dēplānctūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | dēplangendī |
|---|---|
| Dativ | dēplangendō |
| Akkusativ | ad dēplangendum |
| Ablativ | dēplangendō |
Supinum
| dēplānctum |
