concacare
<ō, āvī, ātum 1.> poetischpoet (nachklassischnachkl.)Übersicht aller Übersetzungen
- beschmutzencon-cacārecon-cacāre
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. concacō 2. Person 2. concacās 3. Person 3. concacat | 1. Person 1. concacāmus 2. Person 2. concacātis 3. Person 3. concacant |
| Futur | 1. Person 1. concacābō 2. Person 2. concacābis 3. Person 3. concacābit | 1. Person 1. concacābimus 2. Person 2. concacābitis 3. Person 3. concacābunt |
| Imperfekt | 1. Person 1. concacābam 2. Person 2. concacābās 3. Person 3. concacābat | 1. Person 1. concacābāmus 2. Person 2. concacābātis 3. Person 3. concacābant |
| Perfekt | 1. Person 1. concacāvī 2. Person 2. concacāvisti 3. Person 3. concacāvit | 1. Person 1. concacāvimus 2. Person 2. concacāvistis 3. Person 3. concacāvērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. concacāverō 2. Person 2. concacāveris 3. Person 3. concacāverit | 1. Person 1. concacāverimus 2. Person 2. concacāveritis 3. Person 3. concacāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. concacāveram 2. Person 2. concacāverās 3. Person 3. concacāverat | 1. Person 1. concacāverāmus 2. Person 2. concacāverātis 3. Person 3. concacāverant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. concacem 2. Person 2. concacēs 3. Person 3. concacet | 1. Person 1. concacēmus 2. Person 2. concacētis 3. Person 3. concacent |
| Imperfekt | 1. Person 1. concacārem 2. Person 2. concacārēs 3. Person 3. concacāret | 1. Person 1. concacārēmus 2. Person 2. concacārētis 3. Person 3. concacārent |
| Perfekt | 1. Person 1. concacāverim 2. Person 2. concacāveris 3. Person 3. concacāverit | 1. Person 1. concacāverimus 2. Person 2. concacāveritis 3. Person 3. concacāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. concacāvissem 2. Person 2. concacāvissēs 3. Person 3. concacāvisset | 1. Person 1. concacāvissēmus 2. Person 2. concacāvissētis 3. Person 3. concacāvissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | concacā! | concacāte! |
| Futur | 2. Person 2. concacāto! 3. Person 3. concacāto! | 2. Person 2. concacātōte! 3. Person 3. concacanto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | concacāre |
| Perfekt | concacāvisse |
| Futur | concacātūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | concacāns, concacantis |
| Futur | concacātūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | concacandī |
|---|---|
| Dativ | concacandō |
| Akkusativ | ad concacandum |
| Ablativ | concacandō |
Supinum
| concacātum |
