communire
<iō, īvī, ītum 4.>Übersicht aller Übersetzungen
- stark befestigen, stärken, sicherstellencom-mūnīrecom-mūnīre
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. commūnīō 2. Person 2. commūnīs 3. Person 3. commūnīt | 1. Person 1. commūnīmus 2. Person 2. commūnītis 3. Person 3. commūnīunt |
| Futur | 1. Person 1. commūnīam 2. Person 2. commūnīes 3. Person 3. commūnīet | 1. Person 1. commūnīemus 2. Person 2. commūnīetis 3. Person 3. commūnīent |
| Imperfekt | 1. Person 1. commūnīebam 2. Person 2. commūnīebās 3. Person 3. commūnīebat | 1. Person 1. commūnīebāmus 2. Person 2. commūnīebātis 3. Person 3. commūnīebant |
| Perfekt | 1. Person 1. commūnīvī 2. Person 2. commūnīvisti 3. Person 3. commūnīvit | 1. Person 1. commūnīvimus 2. Person 2. commūnīvistis 3. Person 3. commūnīvērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. commūnīverō 2. Person 2. commūnīveris 3. Person 3. commūnīverit | 1. Person 1. commūnīverimus 2. Person 2. commūnīveritis 3. Person 3. commūnīverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. commūnīveram 2. Person 2. commūnīverās 3. Person 3. commūnīverat | 1. Person 1. commūnīverāmus 2. Person 2. commūnīverātis 3. Person 3. commūnīverant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. commūnīam 2. Person 2. commūnīās 3. Person 3. commūnīat | 1. Person 1. commūnīāmus 2. Person 2. commūnīātis 3. Person 3. commūnīant |
| Imperfekt | 1. Person 1. commūnīrem 2. Person 2. commūnīrēs 3. Person 3. commūnīret | 1. Person 1. commūnīrēmus 2. Person 2. commūnīrētis 3. Person 3. commūnīrent |
| Perfekt | 1. Person 1. commūnīverim 2. Person 2. commūnīveris 3. Person 3. commūnīverit | 1. Person 1. commūnīverimus 2. Person 2. commūnīveritis 3. Person 3. commūnīverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. commūnīvissem 2. Person 2. commūnīvissēs 3. Person 3. commūnīvisset | 1. Person 1. commūnīvissēmus 2. Person 2. commūnīvissētis 3. Person 3. commūnīvissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | commūnī! | commūnīte! |
| Futur | 2. Person 2. commūnīto! 3. Person 3. commūnīto! | 2. Person 2. commūnītōte! 3. Person 3. commūnīunto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | commūnīre |
| Perfekt | commūnīvisse |
| Futur | commūnītūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | commūnīens, commūnīentis |
| Futur | commūnītūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | commūnīendī |
|---|---|
| Dativ | commūnīendō |
| Akkusativ | ad commūnīendum |
| Ablativ | commūnīendō |
Supinum
| commūnītum |
