collutulentare
<ō, āvī, ātum 1.> ||lutulentus||T. Maccius Plautus Plaut.Übersicht aller Übersetzungen
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. collutulentō 2. Person 2. collutulentās 3. Person 3. collutulentat | 1. Person 1. collutulentāmus 2. Person 2. collutulentātis 3. Person 3. collutulentant |
| Futur | 1. Person 1. collutulentābō 2. Person 2. collutulentābis 3. Person 3. collutulentābit | 1. Person 1. collutulentābimus 2. Person 2. collutulentābitis 3. Person 3. collutulentābunt |
| Imperfekt | 1. Person 1. collutulentābam 2. Person 2. collutulentābās 3. Person 3. collutulentābat | 1. Person 1. collutulentābāmus 2. Person 2. collutulentābātis 3. Person 3. collutulentābant |
| Perfekt | 1. Person 1. collutulentāvī 2. Person 2. collutulentāvisti 3. Person 3. collutulentāvit | 1. Person 1. collutulentāvimus 2. Person 2. collutulentāvistis 3. Person 3. collutulentāvērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. collutulentāverō 2. Person 2. collutulentāveris 3. Person 3. collutulentāverit | 1. Person 1. collutulentāverimus 2. Person 2. collutulentāveritis 3. Person 3. collutulentāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. collutulentāveram 2. Person 2. collutulentāverās 3. Person 3. collutulentāverat | 1. Person 1. collutulentāverāmus 2. Person 2. collutulentāverātis 3. Person 3. collutulentāverant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. collutulentem 2. Person 2. collutulentēs 3. Person 3. collutulentet | 1. Person 1. collutulentēmus 2. Person 2. collutulentētis 3. Person 3. collutulentent |
| Imperfekt | 1. Person 1. collutulentārem 2. Person 2. collutulentārēs 3. Person 3. collutulentāret | 1. Person 1. collutulentārēmus 2. Person 2. collutulentārētis 3. Person 3. collutulentārent |
| Perfekt | 1. Person 1. collutulentāverim 2. Person 2. collutulentāveris 3. Person 3. collutulentāverit | 1. Person 1. collutulentāverimus 2. Person 2. collutulentāveritis 3. Person 3. collutulentāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. collutulentāvissem 2. Person 2. collutulentāvissēs 3. Person 3. collutulentāvisset | 1. Person 1. collutulentāvissēmus 2. Person 2. collutulentāvissētis 3. Person 3. collutulentāvissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | collutulentā! | collutulentāte! |
| Futur | 2. Person 2. collutulentāto! 3. Person 3. collutulentāto! | 2. Person 2. collutulentātōte! 3. Person 3. collutulentanto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | collutulentāre |
| Perfekt | collutulentāvisse |
| Futur | collutulentātūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | collutulentāns, collutulentantis |
| Futur | collutulentātūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | collutulentandī |
|---|---|
| Dativ | collutulentandō |
| Akkusativ | ad collutulentandum |
| Ablativ | collutulentandō |
Supinum
| collutulentātum |
