barbarizare
<ō, āvī, ātum 1.> (spätlateinischspätl.)Übersicht aller Übersetzungen
- ungebildet reden, fehlerhaft redenbarbarizārebarbarizāre
- barbarisch handelnbarbarizārebarbarizāre
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. barbarizō 2. Person 2. barbarizās 3. Person 3. barbarizat | 1. Person 1. barbarizāmus 2. Person 2. barbarizātis 3. Person 3. barbarizant |
| Futur | 1. Person 1. barbarizābō 2. Person 2. barbarizābis 3. Person 3. barbarizābit | 1. Person 1. barbarizābimus 2. Person 2. barbarizābitis 3. Person 3. barbarizābunt |
| Imperfekt | 1. Person 1. barbarizābam 2. Person 2. barbarizābās 3. Person 3. barbarizābat | 1. Person 1. barbarizābāmus 2. Person 2. barbarizābātis 3. Person 3. barbarizābant |
| Perfekt | 1. Person 1. barbarizāvī 2. Person 2. barbarizāvisti 3. Person 3. barbarizāvit | 1. Person 1. barbarizāvimus 2. Person 2. barbarizāvistis 3. Person 3. barbarizāvērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. barbarizāverō 2. Person 2. barbarizāveris 3. Person 3. barbarizāverit | 1. Person 1. barbarizāverimus 2. Person 2. barbarizāveritis 3. Person 3. barbarizāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. barbarizāveram 2. Person 2. barbarizāverās 3. Person 3. barbarizāverat | 1. Person 1. barbarizāverāmus 2. Person 2. barbarizāverātis 3. Person 3. barbarizāverant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. barbarizem 2. Person 2. barbarizēs 3. Person 3. barbarizet | 1. Person 1. barbarizēmus 2. Person 2. barbarizētis 3. Person 3. barbarizent |
| Imperfekt | 1. Person 1. barbarizārem 2. Person 2. barbarizārēs 3. Person 3. barbarizāret | 1. Person 1. barbarizārēmus 2. Person 2. barbarizārētis 3. Person 3. barbarizārent |
| Perfekt | 1. Person 1. barbarizāverim 2. Person 2. barbarizāveris 3. Person 3. barbarizāverit | 1. Person 1. barbarizāverimus 2. Person 2. barbarizāveritis 3. Person 3. barbarizāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. barbarizāvissem 2. Person 2. barbarizāvissēs 3. Person 3. barbarizāvisset | 1. Person 1. barbarizāvissēmus 2. Person 2. barbarizāvissētis 3. Person 3. barbarizāvissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | barbarizā! | barbarizāte! |
| Futur | 2. Person 2. barbarizāto! 3. Person 3. barbarizāto! | 2. Person 2. barbarizātōte! 3. Person 3. barbarizanto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | barbarizāre |
| Perfekt | barbarizāvisse |
| Futur | barbarizātūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | barbarizāns, barbarizantis |
| Futur | barbarizātūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | barbarizandī |
|---|---|
| Dativ | barbarizandō |
| Akkusativ | ad barbarizandum |
| Ablativ | barbarizandō |
Supinum
| barbarizātum |
