apocopare
<are, avi, atum 1.> (mittellateinischmlat.)Übersicht aller Übersetzungen
- beschneiden, verstümmelnapocopareapocopare
Konjugation
Aktiv
| Indikativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. apocopō 2. Person 2. apocopās 3. Person 3. apocopat | 1. Person 1. apocopāmus 2. Person 2. apocopātis 3. Person 3. apocopant |
| Futur | 1. Person 1. apocopābō 2. Person 2. apocopābis 3. Person 3. apocopābit | 1. Person 1. apocopābimus 2. Person 2. apocopābitis 3. Person 3. apocopābunt |
| Imperfekt | 1. Person 1. apocopābam 2. Person 2. apocopābās 3. Person 3. apocopābat | 1. Person 1. apocopābāmus 2. Person 2. apocopābātis 3. Person 3. apocopābant |
| Perfekt | 1. Person 1. apocopāvī 2. Person 2. apocopāvisti 3. Person 3. apocopāvit | 1. Person 1. apocopāvimus 2. Person 2. apocopāvistis 3. Person 3. apocopāvērunt |
| Futur 2 | 1. Person 1. apocopāverō 2. Person 2. apocopāveris 3. Person 3. apocopāverit | 1. Person 1. apocopāverimus 2. Person 2. apocopāveritis 3. Person 3. apocopāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. apocopāveram 2. Person 2. apocopāverās 3. Person 3. apocopāverat | 1. Person 1. apocopāverāmus 2. Person 2. apocopāverātis 3. Person 3. apocopāverant |
| Konjunktiv | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | 1. Person 1. apocopem 2. Person 2. apocopēs 3. Person 3. apocopet | 1. Person 1. apocopēmus 2. Person 2. apocopētis 3. Person 3. apocopent |
| Imperfekt | 1. Person 1. apocopārem 2. Person 2. apocopārēs 3. Person 3. apocopāret | 1. Person 1. apocopārēmus 2. Person 2. apocopārētis 3. Person 3. apocopārent |
| Perfekt | 1. Person 1. apocopāverim 2. Person 2. apocopāveris 3. Person 3. apocopāverit | 1. Person 1. apocopāverimus 2. Person 2. apocopāveritis 3. Person 3. apocopāverint |
| Plusquamperfekt | 1. Person 1. apocopāvissem 2. Person 2. apocopāvissēs 3. Person 3. apocopāvisset | 1. Person 1. apocopāvissēmus 2. Person 2. apocopāvissētis 3. Person 3. apocopāvissent |
| Imperativ | Singular | Plural |
|---|---|---|
| Präsens | apocopā! | apocopāte! |
| Futur | 2. Person 2. apocopāto! 3. Person 3. apocopāto! | 2. Person 2. apocopātōte! 3. Person 3. apocopanto! |
| Infinitiv | |
|---|---|
| Präsens | apocopāre |
| Perfekt | apocopāvisse |
| Futur | apocopātūrum, am, um esse |
| Partizip | |
|---|---|
| Präsens | apocopāns, apocopantis |
| Futur | apocopātūrus, a, um |
Gerundium
| Genitiv | apocopandī |
|---|---|
| Dativ | apocopandō |
| Akkusativ | ad apocopandum |
| Ablativ | apocopandō |
Supinum
| apocopātum |
